Glamourintäyteinen elämäni

Onhan se varmaan liikaa pyydetty... Viimein kun sain itseäni niskasta kiinni ja pääsin arkeen käsiksi voisin ihan mielelläni pysyä terveenä ja muutenkin virkeänä. Terve taas, keuhkoputkentulehdus, räkä, särky ja kuume.

vituttaa.

-Dahlia D. Vil

Piip

Sysi, Rulla ja Tuhti.

Say hello! Eilen meille kotiutui kolme pientä pilttiä.  Väreinä black, nutmeg ja honey fox. Mun piti vaan käydä hakemassa eläimille ruokaa mutta nähdessäni liikkeeseen syntyneet poikasrykelmät en voinut olla varaamatta itselleni yhtä kolmikkoa. Valinnanvaraa oli varmaan kolmenkymmenen poikasen verran, värimuunnoksista ja sukupuolista sai oikeastaan valita melko vapaasti. Päätin kuitenkin ottaa valmiin ketjun, kun muutamissa terraarioissa oli erillään näitä kolmen porukoita useampipäisten poikaslaumojen sijaan. Säästyin mahdollisilta arvojärjestyskiistoilta ja muilta kiukutteluilta kun  tyypit olivat alusta pitäen olleet kolmistaan ja vaikuttivat muutenkin säyseiltä.

Nyt mun luona asustaa Amadeuksen lisäksi nää parin kuukauden ikäiset gerbiilitytöt ja yli kolmivuotiaat setämiesgerbiilit Pogo ja Rambo. Elämäni on toistaiseksi varsin rapinantäyteistä.

Vlog! pt. 3

Kuulumiset näin laiskasti. Pyh.

-Dahlia D. Vil

Katsaus

2012 ei ole alkanut hyvin. Vuodenvaihteessa nukahdin työyöstä voipuneena rakkaimpani kainaloon ja funtsin, että tänä vuonna se muuttuu ja kaikki paremmaks taittuu kuten pubilla soi uudenvuoden yönä rakettien pauhatessa Keuruun taivaalla. Siltä se aluksi tuntuikin, mutta nyt jaksaminen on valahtanut nollaan. Olen kolmatta viikkoa päätäni paossa koulumaailmasta ja hiljalleen toipumassa tästä kaikesta. Kaikki lähti motivaation laskusta opiskelujeni kanssa - kukaan ei tosiaan tiennyt miten kolmoistutkintoni kanssa etenisin ja missä minun kuuluisi olla. Silti työmääräni hipoivat taivaita kun näkökulma organisoidusta opetuksesta oli näemmä sitä että tein yksin kaiken mahdollisen irtotyön 15 muun oppilaan tutkiessa facebookin saloja painosalin asiakastietokoneella. Kuitenkaan, kukaan ei koskaan kysynyt missä olen tai miten jaksan eikä minulle ole vieläkään merkattu tuntiakaan poissaoloja koko jaksolta. Himo pinnata koulusta kasvoi jo tuolloin. Opettajat olivat ihan ulapalla opintojeni vatvomisesta ja sitten niskaani läsähtivätkin motivaatiota vielä ennestään laskeneet keuhkoputkentulehdus ja poskiontelotulehdus. Yskin keuhkoni ruvelle enkä saanut öisin henkeä. Väsähdin. Näistä sairasteluista toivuin muutamissa viikoissa, kunnes korvaani putosi puhelimen välityksellä pommi ja jäin jälleen yksin.

Viimeisetkin jaksamiseni rippeet, taisteluvireeni ja muu uhmakkuus katosivat ja läsähdin sängynpohjalle itkemään jaksamattomuuttani ja kierimään valtavimmassa riittämättömyyden tunteessa sitten varhaisteinivuosieni. Koulusta minut passitettiin ottamaan aikalisä siinä vaiheessa, kun sydämeni päätti ilmoittaa olemassaolostaan sydänsurujen lisäksi myös rytmihäiriöin ja sivuäänin, painoni pudotessa useita kiloja ja silmäpussieni tavoittaessa polvitaipeet. Muutaman tunnin yöunet kaiken tuskailun keskellä eivät vain enää riittäneet ja yksi appelsiini päivässä ei enää ravinnut tarpeeksi. Motivaatio meni hyvinpitkälti koko elämään, töissä jaksoin viikonloppuisin kituuttaa vain kunniani voimalla ja välillä itkeskellen takahuoneessa pahaa oloani. Lopuksi päädyin pariksi päiväksi levolle ritoniemen residenssiin, missä minun tarvitsi pitää huolta suunnilleen vessassa käymisestä ja kyljen kääntämisestä tasaisin väliajoin makuuhaavojen välttämiseksi. Se helpotti paljon vaikka eniten ahdistikin myöntää oma heikkoutensa ja sanoa ääneen "en enää jaksa ja pärjää yksin."

Nyt olen koettanut antaa itselleni ja tunteilleni aikaa ja lopettaa suorittamisen. Ero ottaa tällä kertaa todella kovasti voimille suhteen äkillisen ja omasta näkökulmastani äärimmäisen heikoin perustein suoritetun katkaisun vuoksi ja olen toipunut tapahtuneesta hitaasti ja vähemmän varmasti. Minusta vietiin sen miehen mukana paljon ja jäljelle jäi vain jokseenkin käytetty olo ja kaipaus. Tällä hetkellä olen koettanut vain unohtaa vaikka tunteet ovat risteilleet epätoivoisen ulinan ja paistinpannulla hakkaamisen halun välillä monta kertaa päivässä. Hiljalleen sitä kai turtui suremiseen ja myönsi tappionsa ja nyt en oikeastaan enää edes muista miltä tuntui olla Hänen kanssaan, kehon omat defenssit lie asialla. Paskaltahan tämä kaikki silti tuntuu, mitäpä sitä kiistämään. Koulun suhteen sain hyvin aikaa, palaan opintojeni pariin vasta hiihtoloman jälkeen. Kuten kunnolliseen eroprosessiin ja henkiseen toipumiseen kuuluu, olen törpötellyt, vedellyt kalsari- ja kalsarittomuuskännejä rivakkaan tahtiin ja ollut aivan totaalisen kaukana siitä mitä yleensä olen. Vituttaa. Olen kulkenut kaupungilla pieruhousuissa ja näyttänyt silminnähden ryytyneeltä jopa omastakin mielestäni, en ole vain jaksanut nyt välittää. Välillä taas vedän kaapista esiin parhaimmat hörhelöni, kiharran tukkani ja lähden kuohuviinipullot poksuen kohti yötä vain herätäkseni aamulla jumalattomassa darrassa tajuten menettäneeni itsekontrollin ja tehneeni asioita joita en välttämättä olisi ennen tätä kaikkea tehnyt. Sitten päädyn kuitenkin haistattamaan vitut kaikelle ja voineeni hetkellisesti hyvin yön hämärinä tunteina värivaloissa. Kai se on merkki toipumisesta. Lopunpäiten olen vain aivan saatanan vihainen maailmalle. Näköjään onnellisuuden funktio on olla vaan kausittaista ja äärimmäisen herkästi katoavaista.

Kävin röpöttelemässä Turmiksien tahtiin 26. kerran viime torstaina ja nousin  pois murheen alhosta  hetkellisesti, tottakai Somersbyn ja muiden turvokkeiden voimalla. Kaiken kiharan ja pakkelin alla piilee kuitenkin jotain todella väsähtänyttä ja sen myös huomaa kun katsoo vähän tarkemmin.

Olen kovasti koettanut taistella blogini puolesta pitäen tätä enemmänkin pinnallisena diipidiipi-liirumlaarumina ja satunnaisina kuulumisina, mutta nyt on vain myönnettävä tosiasiat ja tuumailtava hetki itsensä kanssa muitakin asioita kuin uusimmilla vaate- ja kenkähankinnoilla brassailua ja yleistä suitsutusta maailman materiasta. En ole kuitenkaan kuollut (vaikka hetken luulin sitäkin) vaikkei minusta nyt ole kuulunutkaan. Koetan roikkua elämänsyrjässä ja pistää kampoihin ihan vain teidänkin kiusaksenne, mulla on ensi viikonloppuna ensimmäinen koko viikonlopun yli kestävä vapaa töistä 9 kuukauteen ja olenkin pitänyt sitä takarajana siihen, että palaisin viimein takaisin elämääni. Se on kuitenkin sellaisenaan ihan kivaa ja mulla on ympärillä niin rakkaita ihmisiä (erityismaininta tässä kohdassa menee yllättäenkin Niffulleni ) ettei sitä ihan loputtomiin jaksa olla möksällään. Jospa tää tästä. Nyt menen täyttämään ristikoita sänkyyn ja laskemaan sydämeni erinäisiä muljahduksia.

-Depisdahlia

Mieleinen tulos presidentinvaalissa. Onnea Sauli!

-Dahlia D. Vil

Nopea perjantaikatsaus ennen Keupaa!

Kvaak

Hei, lihavat ystäväni! Tänään on perjantai ja mulla oli eilen palkkapäivä! Ylläolevassa kuvassa näkyykin sen tuomat ilot, sillä sain viimein tukkani takaisin punaiseksi (facebook-ystäväni näkivätkin katsauksen siitä, mitä kylpylässä lilluminen tekee jo valmiiksi kulahtaneelle punaiselle värille). Kaivoin koko Jypinkylän ylösalaisin ja löysin kampaamoliikkeestä kaksi viimeistä StarGazerin punaista suoraväriä jumalattomaan kiskurihintaan. Mutta tukka oli saatava takaisin punaiseksi, nyt se on taas noin hekumallisen värinen. Odotan syvästi Undergroundin directions-tilausta saapuvaksi. Sitten ostin myös viime merkinnässä kaipaillun suoristusraudan, nappasin vaan Gigantista summanmutikassa edullisen ja tarpeensa täyttävän Remingtonin raudan ja sain sillä aikaiseksi nuo kämäiset, isot kiharat. :D Ranneliikkeeni vaatii vielä hiomista! Ranneliikkeestä oiva aasinsilta ranteeseeni, sillä sorruin jopa kuukauden (!) kestäneen pohtimisen jälkeen ostamaan Jet Setin aikaraudan. Painottelin pitkään mustan, punaisen ja valkoisen kimallereunuskellon välillä ja päädyin vastoin ennakko-odotuksia valkoiseen! Musta oli liian tavallinen ja sporttinen ja punainen olisi taas liian sidoksissa hiusväriini. Nyt olen muodin edelläkävijä (tirsk) ja tiedän viimein myös kännykän ollessa laukunpohjalla, että paljon kello on! Ostin myös täydellisesti lentäjäntakkiini matchaavat saappaat, mutta en rupea tässä voimistelemaan webkameran edessä näyttääkseni niiden täydellistä sopusoinntua. Oon nykyään laiska paska, enkä talven pimeydessä jaksa asentaa järkkäriä ja valoja saadakseni uusimpia mehutukseni kohteita esille. Vielä mä joskus nohevoidun...

Nyt heilahdan 63 km länteen ja testaan uusien kiharoitteni säänkestävyyden. Tää oli muuten sadasYHDES teksti Diabolical Groovessa, vittu mie oon hidas toteuttamaan itseäni. Otetaan huomioon, että blogi on ollut elossa jo syksystä 2009 ja oon vasta nyt ylittänyt sadan postauksen rajapyykin. Toivotaan, että laatu korvaa määrän. Onko teillä muuten postausideoita tai muita toiveita blogin suhteen? Elämäni on niin kovin yksitoikkoista että ideat meinaavat olla lopussa!

-Dahlia D. Vil

Sain Oonalta haasteen!

" Kerro (ilman materiaalisyyllisyyttä), mitkä viisi 

asiaa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. 

Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa. "

Henkilökohtaisesti en lähde tähän "kaikki maailman rahat"-ideologiaan koska pärjäisin jo puolellakin miljoonalla varmaan ihan kivasti. Tai no okei. Jos saisin miljoonan niin hankkisin...

♥Asunnon Lutakosta, Jyväskylästä. n. 80 neliötä, lasitettu parveke järvelle ja sauna. Kolme huonetta ja tasokas keittiö. Mä asuin sellaisessa pari vuotta sitten muutettuani kotoa pois ja kaipaus jäi, haluan takaisin. Sit ostasin kenttäasunnon Keuruulta, en jaksa aina sahata työyön jälkeen ees ja taas...

♥ Vanha 124-koppanen coupé - mersu. Musta ja ruosteeton. Mums.

♥  Joku leppoisa ratsu mersun kaveriks. Todennäköisesti se olis suomenhevonen joka olis parhaat päivänsä jo nähnyt ja  se olis mun kanssa lunkisti.

...Herranjumala. En mä keksi enempää. Maksasin varmaan perheenjäsenten asuntovelat sun muut pois, ostaisin vauvalle tuhansittain pieniä kivoja asioita ja ottaisin liikaa tatuointeja. Tarvelistalla nyt on vaikka mitä, (mm. suoristusrauta! tarviin hyvän sellaisen kiharantekemisraudaksi, vinkkejä?) mutta niiden hinnat pyörivät niissä lukemissa että senkun menis kauppaan ja ostas ilman sen suurempia konkursseja.  Muutenkin noi haaveet on melko realistisia ja etenkin keskimmäinen on saavutettavissa oleva jo ihan lähivuosina, ei mulla oo tarvetta mihinkään lukaaleihin tai limusiineihin. Noin olis paljon kivempi! 

-Dahlia


ps: Maiju, tee tää.  En jaksa haastaa muita!

Little things

Minun viikkoni hyvät hetket tiivistettynä:

Susannen blogi inspiroi minuakin poimimaan täältä pieniä, hyviä asioita. Edellämainitut asiat kertovat minun viikostani, se on ollut pitkästä aikaa kaikinpuolin onnistunut *puun koputus* ja täynnä hyvä hetkiä. On tärkeä olo. Olen käynyt kahtena peräkkäisenä päivänä ulkona syömässä, vapaillut, ostanut tukanpelastustuotteita, päässyt kainaloon, juonut litroittain Somersbytä, ostanut Niffun kanssa 6-packin donitseja, saunonut, derbyillyt,  nukkunut, ollut lähekkäin muruisan kanssa ja muutenkin lakannut olemasta vainoharhainen. Tätä lisää, kiitos.

-Dahlia D. Vil

Jyväskylä Rollin' Ragdollsin ja itse Dahlian viimeisimpiä kuulumisia

Dahlia D. Vil # 666! Kuvan copyright Janita Leppänen / Media M1

Derbyrintama Jyväskylässä on päässyt taas etenemään! Loppuvuoden hiljaiselon ja liian pienen salin myötä kuihtuneiden treeni-intojen elvyttyä saatiin viimein parempi ja isompi sali Voionmaan lukiolta, mielettömän hienot pelaajakuvat joukkueesta, uutta tilausta Bruised Boutiqueen ja ties mitä! Kirjoittelen tätä selkäkipuisena potilaana, sillä eilen oli astetta jämäkämmät reenit joissa rymähdin persiilleni täräyttäen selkäni ja sen jälkeen rikkoen sen lopullisesti työntäessäni joukkuetoverin autoa pois lumihangesta. (:D)

Muutenkin luvassa on ahkerampaa treenausta, sillä saatiin 2 vuoroa viikolle ja vielä niin, ettei treeniaika ole lauantaina kello 14 milloin ainakin allekirjoittanut on aivan naatti ja puoliunessa yön jäljiltä. Loistavaa ja upeetamahtavaa! Oon niin ylpee meidän tytöistä jotka on edistyneet niin huimasti, vielä meistä tulee kisaava derbyliiga! Jos teitä lukijoita kiinnostaa laji Jyväskylän kamaralla niin ottakaa esim. minnuun yhteys niin hoidetaan teidät ainakin tutustumaan joukkueeseen ja kokeilemaan varusteita !

Muihin uutisiin: Oon kiivennyt uraputkessani ylöspäin. Olen nykyään MKH-ravintoloiden (eli firman, jolle teen portsaritöitä) mainosvastaava. Aplodeita kiitos. Vastaan siis kaikesta grafiikasta juomatarjouksista esiintyjäjulisteisiin ja vessanovikyltteihin ja voin kertoa, että työnsarkaa riittää. Jotenkin hauskaa huomata, miten asiat vaan lutviutuvat kun niitä vähiten ajattelee. Ykskaks sitä onkin täysin työllistetty aloilla joihin löytyy inspiraatiota ja kiinnostusta. Hitto. Koulu edistyy tuossa sivussa tosi hyvin ja kiitettäviä ropisee opintotililleni tasaiseen tahtiin. Lukion kanssa joutuu edelleen pureskelemaan hammasta, mutta nyt alkanut äidinkielenkurssi tuntuisi sille, että saatan jopa pärjätä ajatuksen kanssa tämän jakson ajan. Olen ylpeä itsestäni ja jos joku tulee tähän nillittämään siitä, niin voi puolestani syöksyä sementtiin mielipiteittensä kanssa. NII!

Oonko mä kertonut mittään mun joulunajasta? En ole tainnut. Joululomani vietin rentoutuen. Kun aloitin lomani muutamaa päivää etuajassa sovittuani asiasta armaan opettajani Eijan kanssa löin Impun Painon & Pinkan (äärimmäisen virallinen ja uskottava freelance"toiminimeni") ovet kiinni enkä ottanut vastaan yhtään tilaustyötä mistään lähes kuukauteen. En avannut koko aikana Illustratoria, InDesigniä tai edes Photoshopia. Oli hurjan vapauttavaa. Suurimman osan ajastani vietin vaakatasossa pitkin sohvia, sänkyjä, saunanlauteita tai laivanhyttejä, piipahdin lomailemassa rapakon takana ja vastoin yleisiä risteilyretkiä vietin tuostakin ajasta suurimman osan selvinpäin ja lepäillen mukavassa seurassa! Kun eläkeliiton kevätretki oli ohi, sinkosin Savon perukoille isovanhempieni tykö hoitamaan jouluvelvoitteitani ja rauhoittumassa landella.

Arvatkeepa missä kävin

Joulunaika meni, missäs muuallakaan kuin töissä. Jouluaattona toki kävin äidin tykönä viettämässä aikaa perheen kesken ja syömässä itseni turpeaksi. Sain lahjaksi kaikkea mukavan käytännöllistä, kuten esimerkiksi uuden maton muutenkin uudistetun työpisteeni ratoksi, Hackmanin Inari-aterinsetin keittiöön, tukkajuttuja ja lämpimät, punaiset tumput. Oli ensimmäisiä jouluja ikinä, kun en osannut toivoa itselleni lahjaksi oikein mittään mutta pukki silti jostain tiesi, mitä olin vailla. Sydäntä lämmitti myös kovasti, kun jouluaattona töissä kävi jopa kaksi (2) joulupukkia joista toinen toi aattoillaksi uhrautuneille työntekijöille muumimukit. Vielä enemmän lämmitti kun Tärkeä ihminen lahjoi minua Dieselin Loverdose-tuoksulla. ♥ itselleni ostin jouluksi paljon kaikkea. Niin etukäteiseksi, kuin myöhäiseksi lahjaksi. Suurin ja samalla tarpeellisin lahja tulee tässä:

Uusi työpiste. Kyllä Impun Painon & Pinkan taas kelpaa. Kaikki kuvassa näkyvät kalusteet, valaisimet, verhot ja matto ovat uusia.

Joulupusuja Onnille :-*

Joulun jälkeen sinkosin tottakai alennusmyynteihin! Ostin ties ja mitä, mutta niihin palaan myöhemmin kun olisi joskus aikaa kuvata hankintoja päivänvalossa. Löytyi mm. Guessin kaulakorua ja viimeinkin täydelliset housut joita olin metsästellyt pitkin syksyä. Great Success. Alkuvuosi on muutenkin mennyt rahallisesti vähän liiankin hyvin, jossain vaiheessa varmaan tajuan että olen kuluttanut liian paljon rahaa, jotka olisin voinut laittaa mersutililleni talteen... Mutta rapatessa roiskuu! Joululomani siis kesti 9.1.2012 asti ja sen jälkeen olenkin mennyt perse tulessa siksakkia pitkin elämääni. On pidellyt kiirettä, mutta akkujen lataaminen teki todella hyvää kun kerrankin osasin ottaa loman lomana enkä esim. ollut koko aikaa kännissä eri puolilla Suomea. Jospa taas jaksaisi punnertaa hiihtolomaan asti. Ollaan Niffun kanssa suunniteltu pakoa arjesta johonkin, pois Jyväskylästä. Jopa pois Suomesta. Pitäisi keksiä ajankohta ja kohde kevättalvelle sijoittuvalle Stressaantuneitten Hienostorouvien seuramatkalle. Ehdotuksia otetaan vastaan. Agenda: Rentoutuminen.

Mutta näihin kuviin... Alkuvuodesta ei oikeastaan ole mitään kovin tähdellistä kerrottavaa. Olen kai rakastunut. Tai ainakin vähän. Hittolaine.

Näin hyvältä olen näyttänyt tänään. Ohjelmassa on ollut sairastelua, äidinkielen rojektikirjan lukemista ja asiakastöitä. Kuvasta päätellen myös silmien pussitusta. Panisin!

-Dahlia D. Vil

Uudenvuoden pää

Oon lähössä uudenvuoden viettoon Keuruulle. Pubin sulkeuduttua korkkaan ehkä itsekin kuohujuoman. Tää on taas niitä hiustyylejä kun on liikaa aikaa ennen duuniin lähtöö ja karkaa kiharrin lapasesta. Hyvää uuttavuotta, rakkaat hedelmäni! Nähään ens vuonna :)